tiistai 18. heinäkuuta 2017

Iltalehti: Pääkirjoitus: Politikointi leimaa pakolaiskriisiä

Iltalehti: Pääkirjoitus: Politikointi leimaa pakolaiskriisiä 18.7.2017

Pakolaisuutta ja siirtolaisuutta synnyttävät sodat, luonnonmullistukset, köyhyys, valtioiden romahtaminen, poliittinen vaino ja liiallinen väestönkasvu suhteessa taloudelliseen kantokykyyn, sekä mahdollisuus, ja usein myös ulkoapäin organisoitu apu, lähteä vaaralliselle matkalle kohti parempaa tulevaisuutta.

Jokaisen yllä mainitun syyn torjuminen vaatisi monia toimia, useimmiten kuitenkin paljon rahaa, poliittista tahtoa ja kansainvälistä yhteistyötä.

Kun sotaa pakeneva, tai paremman elämän toivossa matkaan lähtenyt henkilö on päässyt haluamaansa kohdemaahan, kuten Suomeen, alkaa jopa vuosia kestävä turvapaikan hakeminen, jossa viranomaisten on selvitettävä vainotaanko turvapaikanhakijaa kotimaassa, vai onko sittenkin jossain päin hänen kotimaataan turvallista, jolloin henkilöllä ei yleensä ole oikeutta turvapaikkaan.

Selvityksissä käytettävät maakohtaiset turvallisuusarviot voivat vaihdella eri maissa. Myös turvapaikan saamiseen liittyvää lainsäädäntöä ja perusteita on voitu poliittisista syistä kiristää, kuten Suomessa on viime vuosina tehty. Näitä toimia on perusteltu muun muassa vetovoimatekijöiden karsimisella.

Koska turvapaikkaa on poliittisten kiristystoiminen vuoksi Suomesta nykyisin aiempaa vaikeampi saada, kokee osa kansalaisista kielteiset turvapaikkapäätökset sekä niistä seuraavat pakkopalautukset epäoikeudenmukaisina. Yksilötasolla näin voikin olla, mutta koska turvapaikkapäätökset ja palautukset perustuvat voimassa oleviin lakeihin, pitäisi poliittisen vastarinnan ja muutosvoiman kohdistua ennen kaikkea vaalien kautta valittaviin poliitikkoihin, eikä niinkään lakeja noudattaviin viranomaisiin, joiden toki pitäisi toimia huolellisesti ja inhimillisesti.

Poliittista painetta kaivattaisiin myös toimiin, joiden avulla turvapaikan saaneet henkilöt kotoutuisivat nopeasti ja pääsisivät työtekoon kiinni.

Pakolais- ja siirtolaiskriisiä on yritetty ratkoa monin toimin myös EU:ssa. Viimeisin vääntö koskee vuonna 2015 sovittua 160 000 pakolaisten jakoa eri maiden kesken.

Jäsenmaista vain Suomi ja Malta ovat täyttämässä sovitut tavoitteet, kun esimerkiksi Unkari, Tshekki ja Puola ovat kieltäytyneet noudattamasta koko sopimusta.

Tämän vuoksi Suomi aivan oikein painostaa poliittisesti muita EU-maita, että niiden on ensin hoidettava oma osansa, ennen kuin uusista toimista voidaan sopia.