lauantai 2. toukokuuta 2015

HS: Pankit pitävät tiukkaa seulaa maahanmuuttajien pankkitilien avaamisessa

Helsingin Sanomat: Pankit pitävät tiukkaa seulaa maahanmuuttajien pankkitilien avaamisessa 2.5.2015

Pankkitili on käyntikortti suomalaiseen yhteiskuntaan. Työnteko ei onnistu ilman tiliä, koska palkka pitää lain mukaan maksaa pankkiin. Viranomaisten sähköisissä palveluissa tunnistautuminen käy yleensä pankkitunnuksilla.

Netin keskustelupalstoilla maahanmuuttajat kertovat usein kokemuksistaan, joiden mukaan tilin avaaminen ei ole onnistunut tai ainakaan pankkitunnuksia ei ole myönnetty. Miksi tilin saaminen on niin hankalaa?

1. Henkilöllisyyden todistaminen

Henkilöllisyyden aukoton todistaminen on se kynnys, johon pankkipalveluiden saaminen nykyään usein pysähtyy. Kaikilla Suomessa asuvilla ei ole oman kotimaansa passia tai muutakaan luotettavaa henkilöllisyystodistusta. Pankki ei voi avata tiliä, jos se ei ole varma asiakkaan henkilöllisyydestä. Lisäksi tarvitaan oleskelulupa eli kuka tahansa maassa piipahtava ei tiliä saa.

Sisäministeriössä on selvitetty, miten ihmiset joilla ei ole luotettavaa henkilöllisyystodistusta omasta maastaan voisivat saada virallisen henkilöllisyyden. Esimerkiksi turvapaikanhakijoilla ei välttämättä ole keinoja selvittää henkilöllisyyttään vanhan kotimaansa viranomaisten todistuksilla tai muilla keinoin.

2. Asiakkaan tunteminen

Pankeilla on myös velvollisuus ottaa selvää, mistä tilille laitettavat tai sinne tulevat rahat ovat peräisin. Pankit kysyvätkin asiakkailtaan mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä alkaen omasta ja sukulaisten poliittisesta aktiivisuudesta. Esimerkiksi Nordeassa kysytään tarkkaan etukäteen, minkä tyyppisiä rahasiirtoja tilille pitäisi olla tulossa. Opiskeluun liittyvät tuet, palkat tai Kelan maksamat tuet ovat ok. Mutta jos tilille on tulossa ulkomailta suorituksia, joiden alkuperää asiakas ei pysty luotettavasti selvittämään, tiliä ei välttämättä saa. Pankin on lain mukaan pystyttävä selvittämään rahojen alkuperä. Tilin epäämiseen pitää joka tapauksessa olla painavat perusteet, jotka pitää yleensä myös kertoa asiakkaalle.

Pankit voivat vaatia myös suosituksia asiakkaan entisen kotimaan pankilta. Ylipäätään tilanteita ratkotaan tapauskohtaisesti.

3. Sähköisten pankkitunnusten saaminen

Pankin ei ole pakko antaa asiakkailleen sähköisiä pankkitunnuksia. Peruspankkipalveluksi katsotaan nykyisessä lainsäädännössä tili ja siihen liittyvä käteismaksukortti. Pankeissa saattaa olla esimerkiksi kolmen kuukauden odotusaika, jonka aikana tilin käyttöä seurataan. Jos rahavirta on sitä mitä pitikin, asiakas voi saada tunnukset. Jos tilille on tullut epäilyttäviä siirtoja, tunnukset jäävät saamatta. Pankin näkökulmasta hämärien rahavirtojen siirtely on liian helppoa, jos asiakas voi tehdä sen sähköisesti. Aivan samat säännöt koskevat niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin.

4. Sähköinen asiointi muissa palveluissa

Pankkitunnukset käyvät monen viranomaisen nettipalveluissa asioimiseen ja niitä voi käyttää myös sähköisenä allekirjoituksena. Siksi niiden saajan henkilöllisyydestä ei saa jäädä epävarmuutta. Pankkitunnusten vaihtoehto on matkapuhelimen sim-korttiin liitettävä mobiilivarmenne, mutta senkään saaminen ei onnistu keneltä vaan. Operaattorit antavat varmenteen vain henkilöille, joilla on suomalainen henkilötunnus ja virallinen henkilöllisyystodistus.

5. Tunnusten saaminen on helpottumassa.

EU:ssa viime syksynä hyväksytyn perusmaksutilidirektiivin mukaan maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille pitää tarjota peruspankkipalvelut ja esimerkiksi pankkitunnukset. Tosin sillä edellytyksellä, että henkilö pystyy todistamaan henkilöllisyytensä. Direktiivi pitää saattaa Suomessakin voimaan kahden vuoden kuluessa eli viimeistään ensi vuonna.