torstai 20. marraskuuta 2014

Tiedonantaja: Monikulttuurisuudesta ”multikulturalismiin”

Tiedonantaja: Monikulttuurisuudesta ”multikulturalismiin” 20.11.2014

Julkisuudessa ja arkipäivän keskusteluissa käytetään usein käsitteitä ’rasismi’ ja ’monikulttuurisuus’. Mitä näiden käsitteiden taakse kätkeytyy ja miten niihin pitäisi suhtautua, siitä keskusteltiin Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa.

Kansalaisaktivisti ja vapaa toimittaja Maryan Abdulkarim piti monikulttuurisuus-sanaa ongelmallisena.

– Yksilö- ja perhetasolla meillä kaikilla on oma kulttuurimme, miten eri perheissä toimitaan. Siihen, miten me yhteiskunnassa vaikutamme ja tulemme vuorovaikutukseen toistemme kanssa, vaikuttavat monenlaiset asiat, selvensi Abdulkarim.

Millä tavalla se, jos esimerkiksi Helsingin Kontulassa asuu eri kieltä puhuvia ihmisiä, tekee Kontulasta monikulttuurisen? Abdulkarim totesi, että ihmisillä saattaa olla paljon yhdistäviä tekijöitä, joiden avulla kommunikoidaan yhteisessä tilassa eli Kontulassa. Kontulalaisuus voi siis merkitä kulttuurisesti enemmän kuin se, onko äidinkieli arabia tai suomi.

– Mieluummin puhun antirasismista, koska se on konkreettisempi käsite. Meillä on olemassa tiettyjä hierarkioita, eikä ole selkeätä se, mitä rasismi on.

Rasismia verrataan kiusaamiseen: jotakuta kiusataan sen vuoksi, että hän on ylipainoinen, jotakuta toista sen vuoksi, että hän on erivärinen.

Abdulkarimin mukaan tämä on väärä käsitys rasismista.

– Todellisuudessa rasismi on valtajärjestelmä, joka pohjautuu valkoisuuden normalisointiin. Valkoisuus on normi, jota vasten tarkastellaan muita etnisiä ryhmiä. Silloin syntyy valtajärjestelmä, josta hyötyvät ne, jotka täyttävät normit. Yhteiskunnassa on tiloja, jotka eivät ole avoimia vähemmistöille, jotka eivät täytyä valkoisuuden tai suomalaisuuden normeja.

Monikulttuurisuus on fakta

Politiikan tutkija Pasi Saukkonen on tutkinut kansallista identiteetti, nationalismia ja kotoutumista Suomeen parisenkymmentä vuotta. Saukkonen tekee viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Erilaisuuksien Suomi eräänlaista synteesiä kokemuksistaan sekä Suomesta että muista Euroopan maista.

Saukkonen ymmärsi monikulttuurisuuden yhteiskunnan etnisenä ja kulttuurisena monimuotoisuutena

– Kulttuurisuus itsessään taas on monimuotoista. Se tarkoittaa, että yhteiskunnassa puhutaan eri kieliä ja ihmisillä on eri uskontoja, tapoja, arvoja ja asenteita.

Saukkonen muistutti, että kaikki yhteiskunnat ovat monikulttuurisia: toiset enemmän ja toiset vähemmän

– Suomalainen yhteiskunta on tietyssä mielessä ollut aina monikulttuurinen, tänä päivänä se on sitä toisessa mielessä. Tämä on fakta, josta ei pitäisi edes kiistellä.

Saukkosen mielestä se, että yhteiskuntaa ajatellaan monikulttuurisena, ei tee siitä vielä ”multikulturalistista”.

– Multikulturalismi tarkoittaa, että monikulttuurisuutta – jota joka tapauksessa on – pidetään hyvänä asiana ja sitä pyritään ylläpitämään ja eri vähemmistöjä myös julkisin varoin tukemaan. Läheskään kaikki yhteiskunnat eivät ole tässä mielessä multikulturalistisia,

Monimutkaisempi ja dynaamisempi Suomi

Tapamme suhtautua monikulttuurisuuteen nojaa Saukkosen mukaan aikaan, jolloin meillä oli selviä kantaväestöjä ja tietty, melko rajallinen määrä pieniä, alueellisesti paikallistettavia vähemmistöjä. Silloin ongelmaksi muodostui, miten näille vähemmistöryhmille taataan asema ja oikeudet.

Se, mihin suuntaan länsimaiset yhteiskunnat – Suomi mukaan luettuna – muuttuu, on Saukkosen mukaan huomattavasti monimutkaisempi ja dynaamisempi.

– Onko meillä olemassa enää mitään enemmistöä, normaaliutta, johon suhteessa joitain vähemmistöjä pitää tukea, kun esimerkiksi Helsingissä meillä puhutaan varmasti yli sataa kieltä? Käytännössä kaikki maailmanuskonnot ovat suomalaisessa arkipäivässä läsnä. Tilannetta ei enää voi käsittää yksinkertaisella enemmistö-vähemmistö-jaottelulla.

Normit pitää haastaa

Miten sitten lähteä rakentamaan sensitiivisempää, yhdenvertaisempaa, suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa?

Maryan Abdulkarim muistutti, että emme ole tekemisissä muuttumattomien luonnonlakien tai yliluonnollisen kanssa. Olemassa oleva järjestys ja hierarkiat ovat ihmisten itsensä luomia, joten ihmiset pystyy niitä myös muuttamaan.

– Meillä on tietty suhde ihmisiin, tietty suhde kieleen ja niin edelleen. Nämä ovat yhteisesti sovittuja normeja, jotka määrittelevät meidän välisiä suhteita. Ratkaisu löytyy siitä, että me päätämme haluta jotain muuta ja päätämme rikkoa normeja.

Esimerkiksi miehiä koskevan maskuliinisuuden tai naisia rajoittavan äitiyden myyttien ja normien haastaminen ovat Abdulkarimin mukaan hyvästä.

– Me haaskaamme valtavasti potentiaaleja, kun työnnämme rajoittavilla normeilla ihmisiä marginaaleihin. Ihmisten ääni häviää kuulumattomiin. Yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentamisessa ei ole kyse siitä, että teemme palveluksen jollekin ryhmälle. Kyse on siitä, että me teemme sen mikä on oikein, summaa Abdulkarim.

Koulusta paremmat eväät

Myös Saukkonen korosti, että ne tavat, joilla perinteisesti on Suomea ja suomalaisuutta ajateltu, ovat ihmisten tekemiä ja sopimia. Ne ovat asioita, jotka muuttuvat väistämättä. Ja me voimme vaikuttaa siihen, millä tavalla ne muuttuvat.

– Nimenomaan koulu on se paikka, jossa tehdään ”uutta Suomea”. Kouluissa ajatellaan toisella tavalla siitä, minkälainen on suomalainen yhteiskunta, mikä on erilaisten ihmisten ja ryhmien paikka siinä.

Saukkosen mukaan meillä on periaatteiden, lakien ja teorian tasolla eräs maailman parhaista kotouttamisjärjestelmistä. Toinen asia on, toteutuvatko periaatteet ja teoriat sinne päinkään. Saukkosen tutkimusten mukaan petrattavaa on paljon.

Abdulkarimin mielestä koulujen opetuksessa olisi paljon parantamisen varaa. Hän kiinnittää huomiota niihin stereotypioihin, joita koulussa toistetaan esimerkiksi romani- ja saamelaisvähemmistöistä. Suomen oma historia suhteessa vähemmistöihin pitäisi ottaa paremmin haltuun.

– Pitää puhua suoraan siitä, mitä Suomessa on tapahtunut – ketään syyllistämättä. Kerrotaan ne historialliset faktat – ja erityisesti vähemmistöjen historia ja vähemmistöjen omasta näkökulmasta.

Abdulkarimin mukaan Suomella on kansallinen trauma siitä, että kuvittelemme olevamme viattomia: mitään pahaa ei ole koskaan tehty. Muut, isot maat, ovat aina niitä pahantekijöitä.