Savon Sanomat: Silmät kiinni, siellä on hätä

Savon Sanomat: Vesa Kärkkäinen: Silmät kiinni, siellä on hätä 8.5.2014

Muutama päivä sitten rantasauna paloi Asikkalassa.

Sinänsä hyvin tavanomaisen tulipalouutisen mieltä lämmittävä tieto oli se, että palon oli havainnut naapuri, joka oli soittanut saman tien hätäkeskukseen.

Hän ei sulkenut silmiään naapurin hädältä, vaan tarttui toimeen.

Niinhän me kaikki tekisimme.

Vai tekisimmekö? Maaliskuun lopulla kansanedustaja Juho Eerola (ps.) ilmoitti, että on moraalitonta jatkaa miljardiluokan kehitysavun antamista, kun samaan aikaan suomalaisten nimiin otetaan velkaa, veroja korotetaan ja lapsilisiä leikataan. Hän myös sanoi, että uusiin kehitysapuhankkeisiin osallistuminen on lopetettava ja kehitysavun bruttokansantuotetavoitteesta on luovuttava. Hän katsoi, että oman maan kansalaiset pitää laittaa muun maailman edelle.

Yhteisessä kolumnissaan kansanedustajat Jussi Halla-aho (ps.) ja Olli Immonen (ps.) panivat paremmaksi. Heidän mielestään kehitysyhteistyön budjettirahoitus pitää lopettaa kokonaan niin pitkään kun budjettialijäämää rahoitetaan velanotolla.

Leikkauksen voisi miesten mielestä korvata vapaaehtoisella kehitysyhteistyöverolla. Ilkeä vitsi naurattaa kieroonkasvaneita.

Kehysriihessään Suomen hallitus leikkasi keväällä vuotuisia kehitysyhteistyömäärärahoja 50–100 miljoonalla eurolla vuosilta 2015–2018.

Suomi ja muut rikkaat valtiot ovat sitoutuneet käyttämään kehitysyhteistyöhön vähintään 0,7 prosenttia bkt:stä. Tehdyt leikkaukset painavat Suomen osuuden alle 0,5 prosentin. Samaan aikaan Ruotsi, Norja ja Tanska yltävät reilusti 0,7 prosenttiin.

Vuosi sitten ulkoministeriö teetti kyselyn, jonka mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä. Luku vaikuttaa hienolta niin pitkään kun ei mieti sitä, että vajaan 20 prosentin varaan voi rakentaa ihan vankkaa puoluetta ulkomaalaisvihalla ja kehitysyhteistyön vastustuksella.

Syyriassa on ollut maanlaajuinen sisällissota kaksi vuotta. Jo sitä ennen Bashar al-Assad joukkoineen ennätti taistella toista vuotta aseellisia kapinallisjoukkoja vastaan. Tähän mennessä väkivaltaisuuksissa on kuollut 130 000 ihmistä. Heistä joka kolmas on siviili.

Alkuvuodesta YK laski, että Syyrian lähialueilla oli rekisteröitynyt pakolaisiksi lähes kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä. Moni näkee nälkää. Taudit leviävät. Tiistaina maailman terveysjärjestö WHO varoitti polion palaavan kansainväliseksi terveysuhaksi.

Perussuomalainen-verkkolehti otsikoi (26.9.2013): Syyrialaispakolaisista 150 miljoonan euron lasku. Luku oli laskettu 300 pakolaisella ja piti sisällään pakolaisten koko elämänsä aikana aiheuttamat kustannukset julkiselle taloudelle. Laskelma perustui Suomen Perusta -ajatuspajan palkkaaman tutkijan Samuli Salmisen laatimaan pohjoismaiseen vertailuun.

Salminen tosin huomautti Finansavisen-lehden laskelman olevan ennuste, johon sisältyy lukuisia oletuksia ja siksi sen toteutuminen on epävarmaa. Otsikko oli silti varma.

Hyvän tekeminen kuuluu ihmisyyteen. Hätää kärsiviä pitää auttaa. Pyyteettömyys sisältyy köyhien ja avuttomien tukemiseen itsestään selvästi.

Suomalaisten selvä enemmistö ajattelee noin, mutta onko se totta?

Kauempaa katsottuna Suomi saattaa nimittäin näyttää aivan tavalliselta länsimaalta, jonka asukkaat ostavat erilaisia tavaroita, joita ovat tehneet pienet lapset kurjissa oloissa Bangladeshissa, Pakistanissa, Indonesiassa ja Nepalissa.

Olisi hienoa, jos kykenisimme edes ajoittain ajattelemaan, että olemme vain käymässä täällä ja kaikki tavarat ovat vain lainassa meillä. Sellainen ajatus avaisi silmiämme – niitä juuri suljettuja.