HS: Helsinki ei ummistanut silmiään ongelmilta

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Helsinki ei ummistanut silmiään ongelmilta 28.2.2014
Valtuustoaloite: Kerjäämisen organisoinnin kriminalisointi (pdf)

Ongelmat eivät yleensä ratkea, jos ne lakaisee maton alle. Lakaistut vai­vat ovat vain poissa silmistä ja siksi poissa mielistä. Mielistä poistettuja ongelmia ei edes yritetä ratkaista.

Helsingin kaupunginvaltuusto teki keskiviikkona kaksi linjausta, joita yh­distää se, että huolia ei hoidettu mattokikalla.

Kaupunginvaltuusto tyrmäsi aloitteen, jonka mukaan Helsinki tekisi val­tiolle vetoomuksen kerjäämisen kieltämiseksi järjestyslaissa.

Aloitteen tekijät perustelivat vetoomusta monin eri seikoin. Heidän mu­kaansa romanikerjäläiset lisäävät Helsingissä turvattomuuden tunnetta. Lisäksi taustalla väitetään olevan organisoitua rikollisuutta ja ihmiskaup­paa.

Näyttää siltä, että vetoomuksessa myös tunnetaan huolta kerjäläisten kurjasta asemasta. Toisaalta kerjäläisiä pidetään katukuvan esteettisenä ongelmana.

Kerjäämiseen pitäisi puuttua ennen kaikkea Euroopan unionissa. EU:lla tulisi olla nykyistä toimivammat rangaistukset niille maille, jotka eivät hoida demokratia- ja ihmisoikeusongelmiaan kuntoon. Tällaisia rangais­tuksia hahmotellaan jo, mutta niiden käyttöönotto edellyttää luultavasti perussopimusten muutoksia.

Muutoksia tulevat vastustamaan ne maat, joiden paperit eivät ole puh­taat. Näyttää siltä, että Bulgaria ja Romania eivät ole kovin kiinnostunei­ta kuluttamaan rahaa tai näkemään vaivaa romaniväestönsä olojen ko­hentamiseen.

Kaupunginvaltuusto päätti myös, ettei Ruusulankadun asuntolaa muute­ta päihteettömäksi.

Päihteettömyysvaatimus saattaa näyttää hyvältä, mutta sillä olisi karut seuraamukset. Asuntolaa tarvitsevien joukossa on niitä, jotka eivät muu­tu raittiiksi kunnallispolitiikan päätöksillä. Jos valtuusto olisi hyväksynyt esityksen, jonka mukaan asuntolasta tehdään kokonaan kuiva, moni jäi­si ilman suojaa.

Ruusulankadun asuntola tarvitsee lisää valvontaa, ulkopuolista tukea ja henkilökuntaa. Ne maksavat, mutta lasku tulee siitäkin, että päihde- ja mielenterveysongelmaiset paiskataan kadulle.

Jos nämä kaksi ratkaisua olisivat menneet toisin päin, niiden summa oli­si raadollinen: romanikerjäläiset pois kaduilta ja päihdeongelmaiset asuntolasta tilalle. Se ei parantaisi kenenkään asemaa, ei edes satunnai­sen ohikulkijan.