tiistai 22. lokakuuta 2013

Turun Sanomat: Lani menee naimisiin

Turun Sanomat, kolumni: Tiina Lindfors: Lani menee naimisiin 22.10.2013

Tässä on Lani, raikas kuin kirsikan kukka ja täynnä toivoa. Jännitys ja mittavat järjestelyt ovat edeltäneet nuoren naisen suurta päivää. Kukka-asetelmat ja liinat ovat ojennuksessa Ruissalon kansanpuiston paviljongissa ja me vieraat tunnemme liikutuksen vihlaisun astuessamme tätä kaikkea iloitsemaan. Lanin puvun upea laahus on tytön itsensä värjäämä ja me onnittelijat kompastelemme kyynelsilmin ja jatkuvasti sen poimuissa.

Lani on 28-vuotias projektituottaja. Tämä turkulaistyttö ei kuitenkaan syntynyt Heidekenilla tai Turussa ylipäätään. Lanin matka kotiin alkoi aivan toisin.

ÄITI OLI MURSKANNUT unitablettia ja yritti syöttää osan veden kera sylivauvalleen. Vikuroiva lapsi ei hyväksynyt katkeraa makua ja nukutus jäi puolitiehen. Yön selässä äiti ryömi läpi viidakon kohti rantaa. Yksikin äännähdys ja kaikki pakenijat voisivat jäädä kiinni, tulla vangituiksi ja lopulta päätyä kuolemaan. Yksivuotias lapsi äitinsä rinnoilla oli Lani.

Vihdoin rannalla Lanin isä ja setä veivät uimalla veneeseen kaikki 40 pelokasta ihmistä. Alkoi raskas ja vaarallinen merimatka suuntana Singapore, jonne pieni vene yritti ensin tuloksetta rantautua. Tilanne oli jo lähes toivoton ja polttoaine loppu, kun pakolaiset lopulta ajautuivat Malesiaan. Seurasi elämä pakolaisleirillä, jossa Lanin pikkusisko Linh syntyi. Yli kaksi vuotta perheen dramaattisen paon jälkeen tuli vihdoin lento Turkuun.

VIETNAMIN VENEPAKOLAISET olivat alkuun hieman nähtävyyskin. Ovikelloa saatettiin soittaa, jotta sopiiko tulla näitä ihmeitä katsomaan. Päiväkodissa kiusattiin vinosilmiksi ja pikkukiviä satoi pieniin vietnamilaisiin päihin.

Elämä kuitekin asettui ja Lanista ja Linhistä tuli hurmaavia turkulaistyttöjä.

Len perhe tuli Suomeen poliittisina pakolaisina. Kommunistien otettua vallan heidän elintilansa oli uhanalainen.

Suomeen pyrkii nykyisin myös nk. elintasopakolaisia. Heitä siedetään vielä heikommin.

Muisti on kuitenkin lyhyt. Vuosina 1881–1914 Suomesta lähti 280 000 ihmistä pääosin Pohjois-Amerikkaan. 1960-luvulla muuttovirta vei Ruotsiin lähes 200 000 suomalaista. He lähtivät, kuten sanotaan, paremman elämän perään ja varsinkin Ameriikan "valloittajien" ylle lasketaan mieluusti herooinen gloria. Kaikki he olivat siirtolaisia ja vahvasti suomalaisia yksilöitä.

KUN MUUALTA maailmasta pyritään Suomeen paremman elämän perässä, yksilöt liudennetaan anonyymiksi massaksi, jota nimitetään elintasopakolaisiksi. Tunnetut poliittiset tahot tekevät kaikkensa, jotta oleskelu- ja työlupia ei myönnettäisi. Ei vaikka Suomi tarvitsee työtätekeviä käsiä pian epätoivoisesti, yhtä paljon kuin väestön reipasta nuorennusleikkausta. Kansainvälistyminen on ainoa tapa pärjätä kansainvälisessä kilpailussa ja maailmassa. Ja kansainvälistyminen on aina sekä maan sisäistä että ulkosuhteista monipuolistumista.

Poliittiset pakolaiset tänään, loputtomat ruumismeret Lampedusan saaren rannoilla, ovat tahra Euroopan sydämessä. Joka kääntää selkänsä hätää kärsiville, ei ole enää ihan ihminenkään.

Mutta Ruissalon rannalla, Lanin ja Jannen häissä, nousevat aasialaiset tulileijat taivaalle kuin toivo paremmasta. Ja Lani, Lan, on suomeksi Orkidea. On onni nähdä sen kukkivan.

Tiina Lindfors

Kirjoittaja on tanssija-koreografi.