maanantai 14. tammikuuta 2013

Kouvolan Sanomat: Kaiken maailman suomalaisia

Kouvolan Sanomat: Helena Vaittinen: Kaiken maailman suomalaisia 14.1.2013
Juho Eerola: Rasismikirjoitus (blogi)

Rasismisoppaa on hämmennetty viime viikot oikein urakalla.

Poru alkoi Umayya Abu-Hannan Helsingin Sanomissa julkaistusta kirjoituksesta, jossa hän kertoi Suomessa kokemastaan rasismista. Hän selvittelee samaa asiaa jo loppusyksyllä ilmestyneessä kirjassaan Multikulti, mutta vasta lehtijuttu räjäytti pankin.

Suomi nousi joukolla takajaloilleen, kun Abu-Hanna kertoi muuttaneensa rasismin takia pienen tyttärensä kanssa Amsterdamiin.

Lapsi, joka sai lottovoiton kasvaa Suomessa, jätti suomalaisten rasismin vuoksi kupongin lunastamatta, Abu-Hanna kirjoittaa.

Tästä alkoi meille niin tyypillinen syyllisjahti — väittely siitä, kumpi on konna ja kumpi uhri, Suomeen 20-vuotiaana muuttanut palestiinalaistaustainen Abu-Hanna vai hänen arvostelunsa kohteeksi joutunut Suomi.

Suomalaisten mielipiteet ovat jakautuneet kahtia.

Meissä on niitä, joiden mielestä rasismiväitteet ovat vähintäinkin kyseenalaisia. Abu-Hannan tulisi hävetä sanomisiaan ja olla kiitollinen kaikesta siitä, mistä hän on tasa-arvoisessa Suomessamme hyötynyt.

Toisaalla ovat ne suomalaiset, jotka eivät kiellä rasismia. He tunnistavat sen sekä omassa elinympäristössään että yhteiskunnan rakenteissa. He ovat ihmetelleet, miksi niin monet ovat halunneet hyökätä viestintuojan kimppuun. Eikö Suomeen siirtolaisena tulleella olekaan oikeutta arvostella uutta kotimaataan?

Keskustelua seuranneet tutkijat ovat pitäneet kiivasta mielipiteenvaihtoa kauan odotettuna merkkinä siitä, että Suomessa on vähitellen alkamassa oikea keskustelu rasismista.

Kymmeniä vuosia Suomessa asunut professori Jeremy Gould Jyväskylän yliopistosta pitää rasismiväitteistä mielensä pahoittaneiden suomalaisten herkkähipiäisyyttä merkkinä liberaalista rasismista.

Liberaaleina itseään pitävät suomalaiset eivät hänen mukaansa näe rasismia itsessään eivätkä ympärillään. Siitä syystä valkoinen suomalainen vähättelee — tai ei hyväksy — tummaihoisen suomalaisen rasistisia kokemuksia.

Gouldin mielestä taustalla on suomalaisten heikko kyky sietää ylipäätään minkäänlaista erilaisuutta.

Siitäkin on kiivailtu, mitä rasismi on.

Muuttuuko töykeä ja sivistymätön käytös rasismiksi silloin, kun se kohdistuu valtaväestöön kuulumattomaan henkilöön tai ryhmään, vai voidaanko se silloinkin panna vain moukkamaisuuden tiliin?

En liene ainoa, jonka mielestä epämiellyttävä ja ihmistä kunnioittamaton käytös on meillä lisääntynyt. Siitä valittavat kasvatusalan ammattilaiset lastentarhanopettajista lähtien, siitä puhuvat poliisit ja huoritteluun, homotteluun ja läskittelyyn törmäämme me tavalliset kaduntallaajatkin tuon tuosta.

Siksi ehdotan ryhtiliikettä. Päätetään joukolla, ettemme enää suvaitse huonoa käytöstä, vaan puutumme siihen.

Kaikki alkaa omasta kodista. Jos siellä ei sallita nimittelyä eikä solvaavia vihapuheita, on toivoa, että niiltä välttyvät vastaisuudessa omien lastemme lisäksi myös vähemmistöihin kuuluvat.

Abu-Hanna on omistanut rasismia ruotivan Multikulti-kirjansa tyttärelleen.

Mottona on kiinalainen sananlasku: Kun muutoksen tuulet puhaltavat, jotkut rakentavat muureja, toiset myllyjä.

Kumpaan joukkoon itse kuulut?

Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien toimittaja.

_________________________________________________

Juho Eerola: Rasismikirjoitus (blogi)

Vuoden vaihteen molemmin puolin julkaistiin muutamia tutkimuksia liittyen suomalaisten asenteisiin ulkomaalaisia kohtaan. Julkista keskustelua aiheen tiimoilta jatkettiin kolumneissa, joukkoviestimissä ja etenkin sosiaalisessa mediassa.

Olen itse tutkinut sekä työn että kiinnostuksen vuoksi tätä samaa ilmiötä jo 90-luvulta asti. Laaja, vuosikymmeniä jatkunut yleistrendi on se, että suomalaiset ovat jatkuvasti vähemmän ja vähemmän vihamielisiä toisen näköisiä ihmisiä kohtaan. Sen sijaan ilmiönä maahanmuuttoon suhtaudutaan aina vain kriittisemmin. Eli yksinkertaistaen, suomalainen uskaltaa nykyisin puhua vierasta kieltä, eikä bussissa oudoksu eriväristä kuljettajaa. Samalla kuitenkin ymmärretään, että laajamittainen maahanmuutto on sekä sisäisen turvallisuuden, että huoltosuhteen kannalta negatiivinen asia.
Suomesta on myös muutettu esimerkiksi Hollantiin, kun täällä muka on niin rasistista. Laajat kansainväliset vertailut kuitenkin todistavat, että Suomessa ei ole sen enempää rasismia, kuin muuallakaan Euroopassa. Eteläeurooppalaiset ovat päinvastoin huomattavasti meikäläisiä rasistisempia. Moni Suomeen pakolaisena tullut on kertonut minulle oman monikulttuurisen synnyinmaansa etnisiin vähemmistöihin kohdistuvasta vainosta. Eikös sekin ole rasismia?
Maahanmuuttajat ovat siis itsekin rasisteja. Eivätkä ainoastaan suomalaisia kohtaan, vaan myös toisiaan. Kurdi ei siedä turkkilaista, eikä kosovolainen serbiä. Somalit ottavat helposti yhteen irakilaisten kanssa ja venäläiset katsovat monesti olevansa hieman parempia maahanmuuttajia kuin mjusulmaanit.

Olen työskennellyt 11 vuotta Kotkan maahanmuuttajapalveluissa. Oli yllättävää huomata, kuinka samoista syistä, mutta eri puolilta maailmaa Suomeen muuttaneet henkilöt saattoivat suhtautua toisiinsa hyvinkin vihamielisesti. Iranilaista ja valkovenäläistä turvapaikanhakijaa ei voinut majoittaa samaan huoneistoon, koska valkovenäläinen ”saastutti” oikeauskoisen jääkaapin vääräuskoisella ruokavaliollaan. Tuore tutkimus vahvistaa empiirisen kokemukseni. Rasismi Suomessa on noussut nimenomaan maahanmuuttajien tekemisten tähden. Suomessa syntyneiden harjoittama rasismi oli vähentynyt, mutta tämä piti tutkimuksesta itse lukea, kun sitä ei media osannut uutisoida.

Television rasismikeskustelussa Keniasta Suomeen muuttanut ja rasismin selittämisestä leipänsä tienaava mies väitti olevansa suomalainen. Suomen kansalainen ehkä, mutta etnisesti kyllä yhtä vähän suomalainen, kuin mitä minä olen nandi tai kikuju. En tiedä kuinka suvaitsevaisesti Keniassa suhtauduttaisiin, jos menisin sinne asumaan ja arvostelemaan paikallisten ihmisten tapoja määritellä itsensä. Kenelle siellä valittaisin rasismin kokemuksesta, jos kenialaisuudelleni naurettaisiin?

Koripallojoukkueet ovat olleet edelläkävijöitä erinäköisten ihmisten kotouttamisessa. Siellä tiedetään, että vahvistuksen on oltava sellainen, joka ratkaisee pelin. Vaihtopenkillä istujia löytyy omistakin junioreista. Jos ulkomaanavun peli ei kulje, hommataan sille menolippu yli Atlantin. Samaa logiikkaa tulisi soveltaa muuhunkin maahanmuuttopolitiikkaan. Finlayson, Gutzeit ja Sinebrykoff ansaitsivat pelipaikkansa. Muutamalla muulla on vielä näytöt antamatta.